Halu on kirjoittamisen alkuvoima. Se herättää meidät aikaisin ja auttaa valvomaan myöhään. Mutta kirjoittamisen halu ei synny ilman omaa oivallusta ja työtä.

Mikä estää meitä haluamasta? ”Muuri on paikka, jossa epäily astuu kuvaan”, on kirjailija Julia Cameron sanonut. Epäilyn lisäsi muureja voivat olla häpeä, pelot, tottumukset, tavoitteiden puute, oman tehtävän epäselvyys ja rajoittavat uskomukset. Saatamme puhella itsellemme niin kriittiseen sävyyn, ettemme kehtaa edes haluta haluamista.

Haluaminen perustuu omiin arvoihin, unelmiin, sielun tehtävään – näihin näkymättömiin voimiin, jotka ohjaavat valintojamme. On helppoa haluta, kun tietää mitä ja miksi haluaa. Mutta kuinka usein tuo on meille niin epäselvää.
Meissä jokaisessa on kuitenkin valtavasti halua.

Harjoittelemalla halu esiin

Halun löytämiseen auttaa yksinkertainen harjoitus. Kirjoita 10 minuuttia aloittamalla sanoilla ”Tänään haluan kirjoittaa…”. Tekemisellä ei ole tavoitetta tai vaatimusta. Tärkeintä on antaa kynän tai sormien näppäimistöllä viedä eteenpäin ilman suunnitelmaa.

Harjoitus on hyvin yksinkertainen. Monet ovat kuitenkin kokeneet sen maagisena kymmenminuuttisena. He ovat löytäneet ilmaisustaan yllättäviä syvyyksiä. Kirjoittajat ovat laajentaneet ilmaisunsa sävymaailmaa. Myös aikaansaamisen riemu on ollut tuntuvilla. Harjoitus on auttanut olemaan yhteydessä haluun, joka sykkii kaiken Ilmaisun ytimessä.

Elämme usein haikailulle. Emme halua mitään niin paljon, että viitsisimme nousta sohvalta varsinkin kun ulkona on jo pimeää. Epäröimme ja jymähdmme. Tämän pienen epäröinnin tunnistaminen on tärkeää. Se voi ilmetä väsähdyksenä, uuden asian merkityksen vähättelynä tai kyynisenä asenteena. Kirjoittamisessa epäröinnin yli pääse kirjoittamalla. Jos annamme analysoivalle mielellemme vallan, juutumme paikalleen. Tekeminen pelastaa tekemättömyydeltä!

Lisää voimaa oivalluksiin

Yksi keino kirjoittajalle päästä eteenpäibn on antaa itsensä yllättyä omista sanoistaan. Se tarkoittaa, ettemme liian nopeasti päätä onko ajatuksemme, ideamme tai kokemuksemme meille hyvä vai huono. Annamme niiden sen sijaan olla mielessämme läsnä vaikka ristiriitaisinakin tuntemuksina. Emme anna ensivaikutelman määrittää kaikkea. Annamme sen lisäksi mahdollisuuden myös ”toisvaikutelmalle” eli sille hitaammalle, läsnäolevammelle osalle itseämme.

Kirjoittaminen on leikkiä ensi- ja toisvaikutelmien kanssa. Myös kirjoittamisen halu on leikki, johon luovuus meidät kutsuu. Mitä sinä haluat tulevana syksynä kirjoittaa?