Juttelin erään koulutusryhmän kanssa luovuuden tärkeydestä.  Keskustelussa esiin nousivat kuitenkin esteet, jotka marssivat idean ja toteutuksen väliselle ei-kenenkään maalle:

 – Pelko, että joutuu naurunalaiseksi, yksi kommentoi.

–  Huoli idean tylsyydestä, toinen sanoi

–  Byrokratia, kolmas puuskahti.

Kun idea kiteytyy mielessämme, olemme usein täynnä energiaa ja toivoa. Kehossa tuntuu kananlihoja ja onnenkulplia. Mutta liki valon nopeudella esiin tulevat myös epäilykset, tympääntymiset ja väsymys, halu luovuttaa.

 

Yksi luovuuden tarjoama henkinen harjoitus on vahvistaa toivoa ja luottamusta itsessämme. Tehokkaita ovat esimerkiksi kiittäminen ideasta ja ihasteleva sisäinen puhe. Vaikka arkikommunikaatiossa en kannusta päällepuhumiseen, tässä tapauksessa ehdotan kiittämisellä kriittisyyden jyräämistä!

 

Miksi tämä on tärkeää? Ainakin kolmesta syystä:

  1. Mitä enemmän arvostamme omia ideoitamme, sitä enemmän voimme arvostaa myös muiden ideoita.
  2. Luova tekeminen tuottaa mielihyvää ja onnellisuutta.
  3. Jokaisessa ihmisessä ja yhteisössä on enemmän luovaa potentiaalia kuin hän tai he tulevat käyttäneeksi.

 

Oma opetusmetodini on nostaa esiin onnistumisia ja toimivia valintoja. Minusta on tärkeää olla yhä enemmän tietoinen myös omasta osaamisesta ja voimavaroista. Tämäkin auttaa kääntämään synkistelyn himmennyskytkintä kirkkaampaan suuntaan. Otagon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kaikenlainen luova toiminta, mukaan lukien kirjoittaminen vahvistaa hyvinvointia ja vähentää stressiä. Tutkimuksen tehneen psykologian tohtorin, Tamlin Connerin mukaan näin syntyy kukoistuksen spiraali.

Ai niin, on neljäskin syy:

Kun raivaamme omia luovuuden esteitä, voimme samalla olla esimerkkinä toisille raivaustyötä tekeville – ja se on inspiroivaa!

 

Millaisia ajatuksia sinulle heräsi? Kommentoi ja jaa oma vinkkisi!