Suurin osa aherruksestamme maailmassa perustuu sille, että meiltä tuntuu puuttuvan jotain. Emme ole saavuttaneet tarpeeksi, emme omista tarpeeksi tai emme vain ole ihmisinä tarpeeksi. Tämä on niin tuttua!

Tässä toimintamallissa ei ole sinänsä mitään väärää. Se johtaa vain onnettomaan elämään loppuunpalaneisiin suorittajiin. Mielemme vertailee meitä jatkuvasti toisiin. Useimmiten vertailun tulos on, että joku jossakin on meitä parempi. Harvemmin koemme ylemmyyttä suhteessa toisiin. Ja kun koemme, ei sekään tuo täyden kokemusta vaan huolen: ”Entä jos menetän työni, rahani ja kotini, sitten minusta tulee samanlainen kuin ostarin juoppo, joka ei ole käynyt viikkokausiin suihkussa”.

Vertailu on aina myrkkyä. Se estää meitä elämästä uteliaista elämää. Vertailu lamaannuttaa ja sumentaa. Se luo tekee meistä tyytymättömiä emmekä ole läsnä itsessämme emmekä itsellemme.

Vertailu ilmenee myös etsimisenä. Kuinka monta ikuista etsijä olenkaan tavannut (itseni mukaanlukien)! Etsimme oikeaa oppia, opettajaa, koulutusta, yhteisöä, kirjaa, henkistä kotia ja ties mitä. Ja me väsymme etsiessämme. Saamme tottakai kokemuksia ja opimme uutta, mutta loputon etsiminen on viesti itselle: ”En riitä, en ole vielä tarpeeksi”. Se tekee levottomaksi kuin mehiläisen pullossa: Siellä näkyvät ihanat maisemat ja metiset kukat, mutta ovat samalla niin tavottamattomia.

Mutta entä jos olisimmekin jo perillä? Emme matkan alussa, puolimatkassa tai viime metreillä vaan perillä niin kuin koivu on iskettyään juuret takapihan multaan? Entä jos olemme aina olleet perillä, emme koskaan eksyneinä tai erillään?

Entä jos jokainen maa on kotimaa, ehdoitta ja ilman epäilystä? Entä jos meidän olisi vihdoin aika ryhtyä uskoa itseemme? Entä jos kaikki on aina ollut ja tulee olemaan oikeassa järjestyksessä?

Tai ehkä – realismin nimissä sanottuna (mitä ihmettä tämä tarkoittaakaan!) – olemme aina matkalla ja perillä. Samalla tavalla kuin luovuus on tässä olemista ja samaan aikaan prosessissa olemista.

Mieti seuraavia kysymyksiä ja kirjoita viiden minuutin ajan per kysymys. Tämä harjoitus auttaa tulemaan tietoiseksi sinussa olevista paradoksaalisista voimista:

* Mitä sinä etsit?
* Miksi sinä etsit?
* Mitä hyvää etsiminen on sinulle tuonut?
* Mitä tapahtuisi jos luopuisit etsimisestä?
* Mille haluaisit luoda tilaa etsimisen sijaan?